Haloo Helsinki!

Viikonlopun kuulumisia tulin tänne nyt kertaamaan, kun on aikaa. Perjantaina en kyllä tehnyt yhtään mitään. Lauri tuli meille yöksi, mutta muuten taisin istua tietokoneen äärellä netflixissä supernaturalia katsellen...:)

Lauantaina mentiin Laurin ja Einon kanssa Hemmingin koululle klo:11.00-14.00. Eino pääsi riekkumaan temppuradalle Laurin kanssa kun itse olin avustamassa eri pisteillä.

Aluksi Eino oli hieman ujo, mutta loppujen lopuksi ei meinannut enää pysyä perässä kun toinen juoksi joka paikkaan innoissaan  :)

Temppuradan jälkeen tultiin kotiin. Söin ja laitoin itseni kuntoon Haloo Helsingin keikkaa varten. Lauri toi mut nummelle ja sieltä menin bussilla Turkuun. Siellä Veera odotti muo ja käveltiin yhdessä logomoon. Oltiin vain 10 min ennen paikalla kun ovet avattiin ja päästiin ensimmäisten joukossa sisään! Melina, Stella ja Sanni oli siellä meidän kanssa.
Itse olin ensimmäistä kertaa Haloo Helsingin keikalla ja pääsin eturiviin lavan keskivaiheille = täydellinen paikka! Keikka oli aivan mahtava! Upeita live-esiintyjiä, hyvät biisit ja hyvät paikat.
Ennen en ole niin hyvällä keikalla ollut, hyvä fiilis ei ole lähtenyt vieläkään! Ääni ei tosin ole palautunut vieläkään.
Keikan jälkeen jonotettiin hakemaan nimmarit ja ostin uuden levynkin :)

<3 (siellä ollan Jukan ja Jeren päiden välissä ;))

Keikan jälkeen äidin kyydillä kotiin ja suoraan nukkumaan. Upee päivä, kiitos kaikille hyvästä seurasta <3

Sunnuntaiaamun olin päättänyt viettää rennosti. Toisin kävi kun Viivi soitti kymmeneltä lähdenkö mukaan Osaava nainen -messuille. Vajaan tunnin päästä istuinkin jo autossa. Mukava päivänavaus siskon kanssa Turussa oli kiva :)
Messujen jälkeen tulin kotiin ja lähdin puoli neljäksi voimistelu treeneihin. Voimistelun jälkeen suuntasin Valpperiin soittotreeneihin ja sieltä Laurin luo yöksi. Ohjelmantäyteinen päivä siis sekin.
Koska sitten levätään kun viikonloput on täynnä ohjelmaa?
Ehkä sitten joskus kun on aikaa.. ;)

Nyt vain odotellaan taas kerran viikonloppua ja halloweenia! Muistakaa kaivertaa upeita kurpitsoja ;)

Vihaan kyllästynyt

Kiusaaminen. Miten ketään tekee sellasta? Saako joku siitä jotai hyvää irti? Ei minun tietääkseni. Tuntuu, että tosi moni läheisistä ystävistä tai muista tutuista kertoo, että on haukuttu tai kokenut muuten tulleensa kiusatuksi.

Aina on ollut joku kun jaksaa jauhaa samaa ärsyttävää virttä, miten joku asia on huonosti: liian lihava, liian laiha, liian lyhyt, jankkaaja, ärsyttävä, päällepäsmäri, ei kuuntele muita yhtään, rasvaiset hiukset, huijari, petturi, hikke, huora, outo tai jotai muuta yhtä tärkeää. Kaikki nimittely ja haukkuminen pitäisi vain antaa olla, eikä kiinnittää siihen yhtään huomiota. Se ei ole yhtä helposti tehty kuin sanottu. Mutta se kuka sanoo jotain ikävää, voi olla vain kateellinen tai hänellä voi itsellä olla huono olo. Sitä varten kaikki kiusaaminen ja haukkuminen pitäisi vain lopettaa. Ei kukaan jaksa sitä. 

Voidaanko yrittää vaan antaa ihmisten olla se oma tuttu itsensä? Jokaisella on omat jutut, eikä ole järkeä muuttaa itseään vain sen takia, että “kelpaisi” muille. Olisiko kiva jos me kaikki olisimme samanaisia? Eikai kukaan sellaista tahtoisi. Kiusatulla vie paljon aikaa hyväksyä itseään pitkän kiusaamisen jälkeen. 

“ei pitäis liikaa yrittää

et saisin jonkun itsestäni pitämään

tiedän mitä oon ja mitä tehdä”

Kaveriporukan ulkopuolella voi olla joku jota haukutaan ja väheksytään, mutta itse tekisi mieli tutustua tai mennä juttelemaan. Pitäisi olla vaan rohkea ja unohtaa mitä toiset sanoo. Voit mennä juttelemaan ja tutustua uusiin ihmisiin ihan vapaasti. Tosi ystävä ei hylkää, jos juttelee myös toisille ja tutustuu toisiin. Parempi olla yhdessä kuin yksin.

“yksinäisyys on vaarallisempaa kuin ylipaino

Ja luottamus on parempi ku vaino”

Ystävät ovat  kaikki kaikessa. Niistä en luopuisi mistään hinnasta. Parasta on se, että ei tarvitse pähkäillä tai kestää kaikkea yksin. Ystävät auttavat, tukevat, kuuntelevat, pitävät seuraa ja ovat luottamuksen arvoisia. Heidän kanssa pidetään hauskaa ja toteutetaan unelmia. 

Kaikilla on oikeus ystäviin. Ei jätetä ketään yksin. 

-Suvi-

Kuulumisia

Nyt on kerääntynyt paljon tapahtumia ja kuvia talteen, että voin taas tulla niitä tänne kertomaan. 

Ensimmäinen juttu mikä mieleen tulee on 10.10. perjantaina vietetyt Koeviikosta selviytymis pippalot. Sieltä ei ole kuvia, mutta hauskaa meillä kaikilla oli :)

Ensimmäinen koeviikko mulla itsellä meni ihan hyvin. Kaikkiin numeroihin en todellakaan ole tyytyväinen, mutta seuraavalla kerralla osaan ehkä lukea esimerkiksi matikkaa enemmän...  

11.10. lauantaina vietettiin Petterin 30v. synttäreitä metsästysmajalla eräteemalla. 

Mulla oli päällä villapaita, toppaliivi, farkut, saappaat ja huivi päässä.

Syysloma oli meillä 16.-19.10. Torstaina meillä oli ensin päivällä soittotreenit ja illalla Lauri, Henri ja Jenna tuli meille yöksi. Veerakin oli illan meidän seurana. Tehtiin ensin tosi hyviä tortilloja ja sitten katsottiin pari elokuvaa. Taas kerran meillä oli kivaa :)

Soittotreeneissä Valpperissa 12.10.

Kuvattiin Jennan ja Veeran kanssa torstai illalla 

Mahdollisimman paljon ollaan pyritty meidän bändin kanssa treenaamaan. Nimen kanssa ollaan "tapeltu" jo jonkun aikaa, kun kukaan ei keksi mitään mikä olisi ollut kaikkien mielestä hyvä. Nuokkarilla esiinnyttiin nimellä We burned. Syyslomalla 17.10 me esiinnyttiin Turussa Vimmassa. Illan päätteeksi päätettiin osallistua Turku Bandstand junioriin, kun meille sitä Vimmassa ehdotettiin. Esiintymisen jälkeen päätettiin taas, että nimen pitäisi olla parempi. Bandstandissä esiinnymme uudella nimellä Secret Crowd.

Joku innostui fiilistelemään Jaskan basson kanssa

Parasta <3

Vimma oli tosi kiva paikka soittaa ja kaikki oltiin tyytyväisiä ja iloisia illan päätteeksi :)

Lauantaina heräsin vasta puoli kaksi ja olin ihan paniikissa, että koko päivä on mennyt jo ohi..

Salille meneminen helpotti kuitenkin oloa. Kävin treenin jälkeen kotona syömässä ja lähdin pitkästä aikaa Jennan luo. Illalla mentiin Katin, Luukaksen ja Taikan kanssa katsomaan Miikan peliä ja hakemaan Lauria Maskusta. 

Sunnuntaina vietettiin päivä kahdestaan Laurin kanssa. Lähdettiin Turkuun ja shoppailtiin Hansassa ennen kun meidän leffa alkoi neljältä. Oltiin katsomassa vadelmavenepakolainen. Leffa oli hyvä, mutta ei mitenkään ihmeellinen. Illalla mentiin Laurin luo yöksi. Päivä oli mukava pitkästä aikaa ihan vaan kahdestaan <3

Nyt ollaan taas palattu arkeen ja yritetään vähän edes panostaa kouluun nyt toisessa jaksossa. 

Kivaa alkanutta viikkoa kaikille!

-Suvi-

Kiitos ei ole kirosana

Haloo Helsingin uusi levy julkaistiin nyt 3.10 ja kuuntelin netistä levyn kappaleita mielenkiinnolla.

Tekstit on suoraa kieltä. Kiitos ei ole kirosana biisi pysähdytti hetkeksi oikeasti miettimään miten tyhmiä tai ajattelemattomia ihmiset välillä on.

“Miks on niin helvetin vaikeeta katsoa silmiin ja sanoa moi.”

“varo ettet hymyile kellekkän, koska se voi tarttua.”

Ajatuksissaan vain helposti kävelee ohi, vaikka pienellä hymyllä tai tervehdyksellä toisen päivä voisi parantua paljonkin. Olisiko se niin vaikeaa väläyttää pieni hymy vastaan tulevalle? Välillä on huonoja päiviä, eikä aina jaksa kiinnostaa olla niin ystävällinen ja kohtelias. Joskus vaan tekee mieli laittaa kuulokkeet korville, kuunnella musiikkia kovaa omissa maailmoissa ja vähät välittää ympärillä olevista ihmisistä. Jos kuitenkin yrittäisi purkaa omaa huonoa oloa johonkin muuhun kuin muihin ihmisiin, niin kaikilla olisi parempi olla.

“Et suuta auki saa,
 jäät sivuun katsomaan,
 kun maailma huutaa hulluuttaan. Mut jos huudat lujempaa, 
saat äänes kuulumaan 
ja voimaa päivään seuraavaan
. Kiitos ei oo kirosana
, nouset ylös voittajana.”

3.10.2014 Lauri 11kk <3

-Suvi-